Olen vihdoin aloittanut oman minitaloni rakentamisen. Materiaaleja olen haalinut sieltä sun täältä. Koluan raksalavoja ja tuttujen nurkkia ja vilkuilen roskiksiakin laatumateriaaleja etsien. Sillä mistään roskista tätä taloahan ei rakenneta.
Jo jonkin aikaa on valmiina kauniin vaaleaa tammiparkettia lattioiksi. Pohjapiirros on kehittynyt versioon kolme ja hitaasti kertyvä määrä huonekalujakin on ollut mittakaavaa varmistamassa. Valmiina alkaa olla myös lamellihirsiä, joista tulee talon seinät. Hirret on liimattu Bilteman tikuista Jorman blogissa olleen idean mukaan. Seinien rakenne oli pitkään jarruna talon rakentamisessa. Mistä materiaalista seinät voisi tehdä, että pysyisin asettamissani tiukoissa laatuvaatimuksissa? Talo pitäisi olla rakennettavissa myös 1:1-koossa, ja sen pitäisi vastata mahdollisimman pitkälle todellisuutta. Tarkoitan tällä siis toteutettavuutta ja materiaaleja: mitään pahviseiniä en tule tekemään, ja esimerkiksi tulisijojen ja vesipisteiden on oltava järkevillä paikoilla. Tekisin siis talon piirustukset kolmiulotteisina.
Talosta on tulossa omien toiveiden yhdistelmä, malli tulevan oman hirsitalon rakentamista varten. Olen vuosia kolunnut talomyynti-ilmoituksia löytääkseni vanhan talon, johon voisi asettua, ja seurannut sosiaalisen median talonpelastajien sivustoa remonttitietoutta kartuttaakseni. Nykyinen kotikin on 1920-luvulta mutta kerrostalosta, jossa seinät ovat vähän turhan ääntä läpäisevät. Voisi kuvitella, että vanhassa kivitalossa on hiljaista ja paksut seinät. Rakennusaikaan 1920-luvun alussa kärsittiin kuitenkin vielä sekä ensimmäisen maailmansodan että sisällissodan jälkeisestä taloudellisesta ahdingosta. Rakennusmateriaaleista oli pulaa. Rakentamisessa noudatettiin kuitenkin vielä järkeviä periaatteita: talot oli tarkoitettu kestämään.
Taloissa tuo 1920-luku kiinnostaa monestakin syystä. Jugendin jälkeen tullut pohjoismainen klassismi on selkeälinjaista ja mittasuhteiltaan onnistunutta. Oma suosikkiarkkitehti tuolta ajalta on Martti Välikangas, jonka suunnittelemia taloja on niin Helsingin Vallilassa kuin Käpylässäkin. Ajan ihanteisiin kuului julkisivujen yhtenäisyys ja keveys sekä funktionaalisuus. Pienistäkin asunnoista pyrittiin tekemään läpituuletettavia, mistä olen erittäin tyytyväinen. Kärsittyäni upouuden, ilmastoidun ja kauko-ohjatun asunnon hirveästä sisäilmasta nautin vanhan talon painovoimaisesta ilmastoinnista, lievästä vedosta ja raikkaasta korvausilmasta. Allergiat ovat hävinneet lähes kokonaan.
Jossain vaiheessa haaveilin kokonaisen neljän perheen talon rakentamisesta Käpylän tyyliin, mutta se saa vielä odottaa. En usko, että tämä ensimmäinen talo jää viimeiseksi.
Lähteitä: http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/6d39f6004a14e249981afcb546fc4d01/rakkert_280207_kaikki_printti.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=6d39f6004a14e249981afcb546fc4d01
